mini-roadtrip

Sinin kanssa päätettiin jonkinmoinen roadtrip tähän kesän loppuun ujuttaa, joten lainattiin Sinin vanhemmilta autoja jä lähdettiin Helsingistä köröttelemään Turkua kohti toisen Sinin luo! Päästiin syömään Sinin pyörittämiä jätksipalloja keskustorille söpöön vanhasta ratikasta tehtiin jätskikojuun ja yö majailtiin Sinin ilmapatjalla Sinin ja poikaystävänsä kämpillä. Ihana oli taas vaan jutella ja hengailla valoisassa kesäillassa (huom, mulle valoisassa, kaikki muut valittaa kun alkaa jo pimetä niin aikaisin.. mä vieläkin yritän totuttautua, että Suomessa se aurinko ei oikeesti laske tasan tunnilleen ja sitten tulee pimeys)

Valitettavasti kamera on tässä kesällä jäänyt liian usein vain laukun koristeeksi ja kuvasaldot monelta mukavalta reissulta on näin pienet. 

Jätettin Turku kuitenkin seuraavana aamuna taakse Sinin lähtiessä töihin ja suunnattiin kohti Tamperetta! 

Pyynikin rantaan heitettiin talviturkit. (Sinillä koko kesänä missään luonnonvesissä, mulla Suomen vesissä) Vesi ei ollut lämmintä, mutta auringon paistaessa ihan mukavan vilpoista. Aurinko meni pian kuitenkin pilveen ja me mentiin kaupan kautta kotiin. Ilta vietettiin mun sängyllä löhöillen ja katsoen Anastasia-elokuva.♥ Ihanaa laatuaikaa! 

Aamulla sanoin Sinille heipat ja Tampereelle pysyvästi jäin! Uusi kämppä, uusi kaupunki, uusi koulu ja uusi vaihe elämässä edessä! Hui.

i won a yellow hipster teddy bear

Käytiin tyttöjen kanssa pienellä Lintsi-reissulla, kun Tiia on siellä töissä ja antoi meille pari laitelippua! Riittää kyllä ihan tommoset pari pyörintää ja vetkutusta noissa laitteissa, ei enää jaksais koko päivää juosta toisesta kieputuksesta toiseen! Meillä oli kuitenkin huippupäivä, tuhlattiin rahat pelilippuihin ja kokeiltiin jokaista peliä! Ei ehkä fyysisesti yhtä raskasta kun koko puiston läpi ravaaminen, mutta henkisesti kyllä melko uuvuttavaa.. stressitaso siinä vaan nousee, kun paniikissa yrittää heitellä pallomeripalloja ämpäriin, jonka kansi avautuu ja sulkeutuu samalla kun vieressä toinen tekee samaa ja pelimyyjä hihkuu mikrofoniin kuka nyt sai ja montako palloa menemään, kuka johtaa, ai ei johdakaan, kun nyt johtaa joku toinen ja yhtäkkiä aika loppuu, ja joku muu kun sinä julistetaan voittajaksi! :D Onni ei ollut mun puolella ollenkaan, kunnes omaksikin yllätyksekseni voitin kierroksen Derpyssä! Olin melko onnellinen mun keltaisesta hipsteri-nallesta! Sen jälkeen ei ollut enää paineita voittaa. :) Oli ylimukava ja aurinkoinen päivä!

so long ago, yet it's like yesterday

Parit kuvat muutamalta jälleennäkemiseltä!  

Kummityttö oli kasvanut aivan valtavasti! Niin pituudelta, kun muutenkin. Hurjan tomera ja minä-itse-osaan tyttö on Annista vuodessa kasvanut. Mutta silti, kokonaisen vuoden jälkeen, samalla tavalla tuli ovella vastaan halaamaan ja halusi heti että leikitään nallejen ja muiden pehmoeläinten kanssa kotia.♥ Olin nimittäin jännittänyt vähän, ujosteleeko Anni mua, kun ei olla niin pitkään aikaan kasvotusten nähty, vuosi kun on paljon pidempi aika neljä vuotiaalle, kun kaksikymppiselle, mutta ihan turhaan! Annilla oli vieläkin mun lähtiessä antama maailmankartta-piirustusalusta, josta osasi näyttää, että missä kaukana olin koko ajan ollut. :)

Toiset kuvat on Tampereelta, kun täällä ekan kerran kävin uutta asuntoa katsomassa! Syötiin Maarikan kanssa lattialla mansikoita ja päivitettiin kuulumisia. Niin kivaa, että Tampereella on jo valmiiksi joku noin ihana kaveri! ;)

osu ja uppos

Heinäkuun vikana viikonloppuna oltiin juhlistamassa Siniä Nurmijärvellä! Oli syötävää, oli juotavaa, oli herkkuja, oli boolia. Oli shotti-laivanupotusta, jokaisella oli hattu, oli tanssia ja paljon lukiokavereita, joita ei ollut (yllättäen) nähnyt pitkään aikaan! Kaikesta tästä mulla on kuitenkin vaan nää muutamat kuvat!

Vallan mainio ilta, kuulumisia riitti jokaiselta ja oli aivan ihana nähdä taas isolla porukalla. Käytiin juoksentelemassa viereisen päiväkodin pihalla, mutta muuten ilta meni melkein kokonaan jutellessa vanhoja ja uusia juttuja. :) 

i do wanna build a snowman

Oli ihana nähdä näitä tyttöjä melkein vuoden jälkeen! Oltiin sovittu, että Anni tulee Pasilan asemalle mua vastaan ja tavataan kaikki Annilla. Aseman rappujen yläpäässä mua kuitenkin odotti kaikki nää ihanuudet kyltin ja lakanan kanssa!♥ 

Oli kyllä ihana palata tällasten ystävien luo. Alun halailujen jälkeen ei tuntunut enää niin oudolta, koko vuoden ajan meillä oli whatsapp-ryhmän kautta yhteys, ja kaikilla muutenkin niin paljon uutta elämässä, että taas sai ihmetellä miten nopeasti se vuosi oli kulunut! Syötiin ja juoruttiin, nopeesti meni sekin päivä. Mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinnut kovin pitkäksi aikaa sanoa heippa. :)

finland

Suomessa ollaan! Tai ollaan oltu jo eilen tasan kuukausi. Yritin niin kovasti silloin vielä ausseissa päästä blogin kanssa ajan tasalle, että Suomeen palattua se taas tuntu, etten vaan jaksa. Ja mitä kauemmin aikaa meni sitä helpompi oli jättää postaamatta. Ehkä en sillon aluksi edes tiennyt mitä kirjoittaa tai sanoa. Fiilikset oli muutenkin niin sekavat. 

Mutta tosi paljon kaikenlaista jännää ja kivaa on kuukaudessa ehtinyt tapahtua! En voi uskoa että siitä on vasta kuukausi kun mun jalat kosketti taas tätä puolta palloa. Oon saanu nähdä perhettä ja kavereita ja tehdä kaikkea ihanaa. 

Vaikka olihan se todella epätodellinen olo olla täällä taas. Kone laskeutui Suomeen siis keskiviikkona iltapäivästä ja vastassa oli sama seurue, joka oli 11 kuukautta sitten ollut sanomassa hyvästejä, eli äiti, isä ja pikkusisko. Ei ollut niin tunteikasta nähdä niitä, koska oltiin ihan vasta kuitenkin vietetty kolme viikkoa ausseissa yhdessä! Mutta kotona odotti yks karvatassu, jonka jälleennäkemistä oon odottanu hurjan paljon. Raukka meni ihan hämilleen, kun tulin takasin ja metsästi mulle kaikki mahdolliset pallonsa. Mutta tiesi kyllä heti illalla juosta mun vanhaan sänkyyn nukkumaan.♥

Sinä yönä nukuin semmoset kivat 15 tuntia. Ei enää väsyttänyt, mutta oli vieläkin epätodellisempi olo. Suomen kieli tuntu oudolta, ulkona satoi, en osannut olla ollenkaan. 

Mutta pikkuhiljaa alkoi tottua ajatukseen, että täällä sitä nyt ollaan, ja vaikka ikävä on kova perhettä ja halu on takasin maailmalle, on kiva saada rakentaa tänne taas vähän pysyvämpää elämää. 

Mutta jottei tästä tulis nyt kilometrikaupalla tekstiä, kerron lisää tästä suomen viimesestä kesäkuukaudesta ja kaikesta mitä on tapahtunut seuraavissa postauksissa. :) 

Kuvat on ekalta viikonlopulta takasin, perattiin ja pakastettiin mansikkaa (ah, miten rakastan suomen marjoja!) ja käytiin Miitan kanssa lähimetsässä musikassa (ah, miten rakastan suomen metsiä!) 

Catch ya later, mates! ;)